Kipparilta phukseille.

Pitkä taival on kuljettu yhdessä, mutta sitäkin pidempi matka teillä on vielä edessä. Teekkareita on niin monenlaisia kuin ihanan ihmeellisiä ja erilaisia ihmisiäkin. Se, millaisia teekkareita teistä tulee, on vain ja ainoastaan teidän itsenne päätettävissä. Haluaisinkin kertoa teille tarinan siitä, kuinka minusta itsestäni tuli teekkari.

Muistan vieläkin, kun syksyllä 2012 Aallon ja teekkarikulttuurin värikkäät sivut alkoivat avautua nuorelle pojalle. Aloitin opinnot raksalla ja tutustuin moneen huipputyyppiin, ja uudet fuksit otettiin lämmöllä vastaan. Mietin lukiossa, että raksa olisi ”just se oma juttu”, monipuolisesti käytännöllistä, teoreettista ja luovaa. Paras kaveri aloitti samaan aikaan opinnot infolla.

Syksy eteni kovaa vauhtia ja keväällä alkoi tuntua siltä, että opintojen puolesta saattaisin olla väärällä linjalla. Fiilis teekkariudesta oli vaakalaudalla. Ajattelin, ettei se olisi oma juttu tai sellaista, mistä helposti innostuisin. Parhaan kaverini kautta olin kuitenkin nähnyt jotain vihreämpää Otaniemen toisella puolella: Athenelaiset vaikuttivat mahtavalta pikkuporukalta, joiden rivejä rikastivat mitä erilaisimmat tyypit. Lisäksi opinnot vaikuttivat kiinnostavilta, siltä, mitä olin etsinyt: monipuolisesti käytännöllistä, teoreettista ja luovaa.

Ystäväni innostamana päätin hakea ja vaihtaa infolle – pääsykokeet olivat ensimmäisellä kerralla kuitenkin eri mieltä. Toisella kerralla homma meni just niin kuin piti, ja hyväksymiskirje tippui kesällä postiluukusta. Pompittiin kämppiksen kanssa eteisessä ja löin oikean käden vessan ovessa olevaan pieneen naulaan. Verta valui ympäriinsä, mikä sillä hetkellä vain nauratti – verivala infolle pääsystä oli luovutettu.

Uudet vuosikurssikaverit, itselle sopivat opinnot, Olkkarihenki, päälle vedetyt Athenen haalarit ja mukaansatempaava phuksikasvatus käänsivät kaiken päälaelleen – hyvällä tavalla. En ollut pelkästään löytänyt oikeaa opiskelulinjaa, vaan myös sen tien, mitä pitkin minusta tulisi se teekkari, joka tällä hetkellä olen. Tässä onkin se ajatus, jonka toivon teidän kaikkien vuoden aikana ymmärtäneen: Teekkariksi tulemisen polkuja on erilaisia, teekkariutta on monenlaista, te saatte syttyä just niille jutuille kuin te haluatte ja edustaa teekkariutta teidän näköisesti.

Te olette aivan käsittämättömän huikeata porukkaa, enkä mä olisi voinut parempia ja ihanampia phukseja toivoa. Nauttikaa Wapun ajan viimeisistä päivistä täysillä ja ottakaa tulevista teekkarivuosista kaikki irti. Vaikka mä en pian enää phuksikapteeni olekaan, niin te pysytte silti ikuisesti mun phukseina. Kysykää mitä vain, milloin vain. Teille on aina paikka mun sydämessä.

Kiitos vuodesta, te ootte rakkaita!
Joel