Phukseille

Tuntuu ihan mielettömän hullulta olla vihdoin tässä. Tähän vuoteen on mahtunut hurjan paljon hienoja, hauskoja ja liikuttavia hetkiä, ja nyt ei voi kuin ihmetellä että mihin se vuosi oikein katosi. Muistan aika elävästi ne fiilikset kun odoteltiin Roosan kanssa Olkkarilla 1.9., että uudet phuksit alkaisivat valumaan piknikeiltä amfille. Olin ihan hermorauniona - jännitin tajuttomasti ja kävelin ympäri Olkkaria kerraten niitä ensimmäisiä sanoja mitä halusin amfilla teille sanoa. Roosa somewhat talutti meitsin amfille ja vähän hyppelehtien siinä sitten katseltiin kun te valuitte amfin portaille. Se oli ehdottomasti mun koko vuoden jännittävin päivä. Voitte siis kuvitella helpotuksen ja onnellisuuden määrän, kun jo ensimmäisen teidän kanssa vietetyn tunnin jälkeen jännitys laukesi ja huomasin että ei vitsi, tää porukkahan on aika mahtavaa.

Vaikka Varaslähdön jälkeen olinkin jo varma, että meillä on kasassa mielettömän hauska porukka uusia tyyppejä, toinen asia vaivasi mun mieltä melko pitkään syksyn alussa. Athenesta on tullut mulle aivan mielettömän tärkeä yhteisö, ja rakastan kaikkia ihmisiä, perinteitä ja sitä mahtavaa yhteishenkeä mikä täällä vallitsee. Yksi tärkeimpiä tavoitteita mulle tän koko vuoden kannalta olikin yrittää saada myös teidät löytämään Athenesta jotain mihin te voitte rakastua. Mielessä kävi monta kertaa että ei hitto, mitä jos nää tyypit pitääkin tätä kaikkea ihan idioottimaisena. Onneksi näin ei käynyt - oikeastaan päinvastoin.

On ollut upeaa nähdä, miten teistä on tullut erottamaton osa tätä kiltaa ja miten te ootte jo nyt onnistuneet muovaamaan Athenea teidän itsenne näköiseksi ja uppoamaan isolla sydämellä athenelaisuuteen. Oon ollut äärettömän ylpeä siitä, millaisella energialla ootte lähteneet tekemään speksejä, Club X:ää, jäyniä sun muita projekteja ja vetäneet jokaisen niistä huikeella omalla tyylillänne, ihan täysillä. On ollut ihanaa nähdä, miten te ootte löytäneet tienne erilaisiin puuhiin killassa ja muualla Otaniemessa tai omalle polulle opiskelun saralla. Ennen kaikkea on kuitenkin ollut ilo huomata, miten teistä on muovautunut ihan oma porukkanne, IV17, jossa ainakin näin kipparin näkökulmasta kaikki tulee juttuun keskenään, koko porukka pitää tiukasti yhtä ja tsemppaa kaveria niin ylä- kuin alamäissä.

Tää voi kuulostaa melko hassulta, mutta tällä hetkellä paras fiilis mulla kipparina on se, että mua ei enää oikeesti tarvita. Hirmuisesti tekis mieli aina vähän huolehtia teistä, mutta sitten sitä muistaa että hei, nää tyypit vetelee täällä kuin kalat vedessä ja ihan oikeesti pärjää. Fakta on kuitenkin se, että ette te ihan täysin musta vielä pääse. Mulle te tuutte aina olemaan mun phukseja. Ja siksi haluunkin antaa teille vielä muutaman vinkin tänä wappuaamuna.

• - Teistä tulee kohta teekkareita, mutta älkää unohtako sellaista phuksinomaista intoa ja ennakkoluulottomuutta kaikkea uutta kohtaan. Sillä pääsee melko pitkälle.
• - Muistakaa, että pieni töhöily on välillä ihan ok ja suorastaan suotavaa. Älkää stressatko jos joskus tulee mokattua. Kuten joskus muutamalle teistä sanoinkin - ihan hyvin te vedätte.
• - Älkää seuratko liikaa muiden jalanjäljissä vaan tehkää just niitä juttuja mitkä itsestä tuntuu hyvältä. Te ootte kaikki erilaisia, ja just se tekee teistä teidät.
• - Pitäkää kiinni tosta porukasta mikä teillä on nyt. Nää on niitä tyyppejä, joita kattelette seuraavat viitisen vuotta, ja täältä löytyy ne tyypit, joita näette vielä vuosia tän jälkeenkin.
• - Nauttikaa ihan täysillä tästä wapusta. Sen jälkeen nauttikaa ihan täysillä kaikista seuraavista wapuista. Ottakaa oikeesti kaikki irti teiän opiskeluvuosista, koska nää on aika ainutlaatuisia.

Lopuksi haluaisin vaan sanoa, että oon todella kiitollinen, että sain just teidät mun phukseiksi. Te ootte myös antaneet mulle ihan hirmuisesti voimaa tehdä hommia tän koko vuoden ajan, ja teidän ansiosta oon iloinen jokaisesta hetkestä jonka oon käyttänyt kipparihommiin.

Ja vielä kerran - nauttikaa täysillä teidän phuksiwapusta. Te ootte ihan oikeesti ansainneet sen.

Rakkaudella, kipparinne