Kellotuksen yhteiskunnalliset vaikutukset ja kansainväliset konnotaatiot
Tutkiva ja tiedostava kellottaja Katri M. Niemi
Hauskaa vuoden sadatta päivää! Sadannen päivän kunniaksi Wappukukassa ei tänään mennä sata lasissa, vaan tölkissä, kun Kake ja Miska palaavat kellotuskoulun tiimoilta viihdyttämään ja opastamaan harrastuksesta kiinnostuneita.
Viime vuonna perehdyttiin kellotuksen tekniikkaan ja fyysiseen ulottuvuuteen, mutta tänä vuonna syvennytään kellotuksen yhteiskunnallisiin merkityksiin ja kansainvälisiin konnotaatioihin.
Jotta kaikki pääsisivät samalle sivulle, kerrataan viime vuoden keskeisimmät kiteytykset:
- Kellotusasenne ja -kaveri on tärkeintä, mutta muutamia teknisiä seikkoja kannattaa ottaa huomioon harrastusta aloittaessa
Suurreikäisyys
Kaljatölkin juontiaukkoa suositellaan suurennettavan painamalla keskikohtaa peukalolla. Reiän on hyvä olla n. pisaran tai n. tontun pään muotoinenHengitystekniikka
Ennen suorituksen aloittamista on hyvä vetää muutama rauhallinen hengenveto ja keskittyä tulevaan suoritukseen. Juuri ennen tölkin nostamista huulille rauhallinen sisäänhengitys ja 0.25*uloshengitys.Fysiikan lakien kiistämättömät vaikutukset
Gravitaatio vaikuttaa myös kaljaan. Tee kehostasi (suu, kurkku, ruokatorvi ja niin päin pois) suora putki ja kalja valuu väistämättä alaspäin. - Tekemällä oppii
Yksilön yksittäiseen suoritukseen vaikuttavat tekijät
Kellotus kansainvälisesti
Tätä artikkelia varten tutkimusryhmä on kiertänyt maita ja mantuja – perustutkimus on toteutettu Tanskassa, mutta tutkimusmatkoilla on käyty aina Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Belgiassa, Englannissa ja Skotlannissakin asti. Lisäksi tietoa on vaihdettu Tšekin-kirjeenvaihtajan kanssa ja keskusteluissa satunnaisesti valittujen yhdysvaltalaisten kanssa.
Kerätyn aineiston perusteella voidaan yksimielisesti todeta, että Suomi on kellotuskulttuurin keskipiste eikä samanlaista kulttuuria löydy muualta. Haastattelujen perusteella myöskään Jyväskylän tai Tampereen kaljanjuontipiireissä kellotuskulttuuri ei kuki, joten tämän perusteella Otaniemeä voitaisiin nimittää kellotuksen kehdoksi.
Lähin vastaava ilmiö on tanskalainen kevätperinne, jossa teknillisten alojen opiskelijat kokoontuvat paikallisen T-talon portaille kisaamaan kaljanjuonnissa. Talon 24 ulkoportaalle asetetaan yksi kaljatölkki per porras ja kilpailijat kahden hengen tiimeissä etenevät portaita ylös kaljatölkkejä tyhjentäen (siis 12 per nokka). Athenelaisesta näkökulmasta hauskaa on vain se, että myös paikallisessa T-talossa kasvaa puita sisätiloissa ja huonekalujen verhoilut ovat yhtä lailla keväisen oksennuksenoransseja ja myrkynvihreitä, kuten Aidossa ja Alkuperäisessä T-talossakin.
Amerikkalainen vastine kaljan kellotukselle on shotgun-tyyli. Yksinkertaistettuna prosessin kulku on seuraava: tölkin pohjaan tai alareunaan tehdään reikä esimerkiksi avaimella, reikä asetetaan kehon kaljanjuontiaukkoa vasten ja avataan tölkki tavanomaisesti. Fysiikan lakien pakottamana kalja virtaa suuhun sulavasti ja suoritusta voi nopeuttaa imemällä. Autenttisissa kaljanjuontitilanteissa tehtyjen havaintojen perusteella shotgun-tyyli on yleensä sotkuinen ja kaaosta aiheuttava.
Vammalassa tahaton shotgun eli törmäyksen vaikutuksesta rei’ittyneestä tölkistä suihkuavan kaljan imeskely tunnetaan yleisesti huuliharppukaljana. Huuliharppukaljalla on suuri huumori- ja meemiarvo, mutta kellotusharjoitusten etenemiseen sen vaikutus on minimalistinen.
Kellotus yhteiskunnassa
Kellotuksen yhteiskunnallinen vaikutus on kiistelty.
Yksin kellotuksella ei ole havaittu varsinaista vaikutusta kansanterveyteen, sillä kellotusannoksien määrä on usein pieni ja vain äärimmäisissä tilanteissa kellotusta harjoitetaan niin, että kertakäytön riskiraja (6 annosta) pelkästään kellottamalla ylittyy.
Onnistunut kellotus saattaa kuitenkin synnyttää tarpeen jatkaa annosten kumoamista. Kellotuskoulun henkilökunta muistuttaakin näin vapun alla kellotuksen harjoittajia muistamaan kohtuuden, jotta kansanterveydellisiltä haitoilta vältyttäisiin.
Kellotus tuo ihmisiä yhteen, mutta toisaalta saattaa myös eriarvoistaa tai jakaa ihmisiä kellotusmielisiin ja äänekkäisiin vastustajiin (case example: minä ja äitini).
”Kellotus on suomalaisuutta kuin pilkkiminen tai sienestys. Kova kellottaja on kova tyyppi”, toteaa prof. Kalle C.
Kellotus muokkaa minäkuvaa ja liittää yksilön yhteiskuntaan
Liian kova ei kuitenkaan kannata olla - esimerkiksi mörkölonkeron kellotus lavalla sitsiyleisön edessä on tutkimusryhmän mukaan yleensä ainoastaan haitallista.
Tätä juttua varten haastattelimme myös viime vuoden kellotuskoululähetyksestä tuttua kellotussenseitä. Kysyttäessä kansakuntamme tilasta hän vaikutti silminnähden huolestuneelta.
”Suomi on kriisissä! Pieni ja piskuinen maamme on jäämässä vangiksi ikuiseen kikyloikkaan viimeaikaisten poliittisten päätösten seurauksena. Kukaan ei huolehdi vanhuksista, kaupassa myydään ei-kilju-lonkeroita ja jonnet vaeltavat kaduilla huulet täynnä hermomyrkkyä nimeltä denssi.”
No, sensei – mikä neuvoksi?
”On tullut aika palauttaa suomalainen olutperinne ansaitsemalleen kunniapaikalle kansakunnan huulille. Mikäs tätä perinnettä paremmin kuvastaisi kuin kellottaminen, tuo viihdemuodoista arvokkain. Mikään ei yhdistä kansaa tänä individualismin aikana niin voimallisesti kuin marsun aivastus ja sitä seuraava, Kuusamon koskiakin muistuttava, oluen solina nautiskelijan kurkkuun.”
Pitemmittä puheitta – eiköhän kelloteta Suomi kuntoon.
”JA YHTEEN…” sensei huudahtaa.