Lohjan Viemää

Talossa on rauhallista. Lapset ovat menneet jo nukkumaan. Kalervo istuu nojatuolissa keltaisessa salongissa selaten sanomalehteä. Marjatta istuu huovan alla keinutuolissa ja polttaa sikaria. “Jos sinäkin olisit käynyt jonkun oikean armeijan etkä laivastoa, saattaisi meillä olla täällä lämpimämpää”, Marjatta ivailee veljelleen. “Olisit oppinut ehkä jotain oikeita taitoja”, hän jatkaa. Kalervo tuhahtaa ja jatkaa sanomalehden selailua. Vilhelm saapuu paikalle teepannu ja mukit mukanaan. “Vilhelm, onko isäsi koskaan kertonut sinulle, mihin äitisi oikein kuoli?” Kalervo mulkaisee Marjattaa vihaisesti. “Eikös se ollut sydänkohtaus?”, Vilhelm muistelee. Vilhelm oli vain viisivuotias, kun hänen ja Maunon äiti Vieno kuoli. “Niin, mutta mistä sydänkohtaus oikein johtui?” Marjatta kiusaa Kalervoa. “Sitä en taida tietää”, Vilhelm vastaa. Samassa Ilmi ja Yrjö ryntäävät huoneeseen. “Isää, Ilmi kiusaa!”, Yrjö parkuu. “Eipäs, kun Yrjö riuhtoo peittoani!”. Vilhelm huokaisee ja lähtee viemään kaksosia takaisin nukkumaan. Heidän siirryttyä yläkertaan Kalervo kuiskaa Marjatalle: “Ethän sinä voi paljastaa sitä Vilhelmille”. Marjatta hymyilee takaisin ja puhaltaa sikarin savua ilmaan. “Sinä tulet kertomaan sen hänelle vielä ennen pitkää”, hän vastaa.

Jeremias herää kahvinjauhamisen ääneen. Hän nousee ja hiippailee alakertaan. “Huomenta, Jeremias”, huikkaa tuttu ääni keittiöstä. Se on Aukusti, Jeremiaksen ja kaksosten eno. Aukusti on ollut Sinikan jälkikasvun tukena tämän lähdöstä lähtien. Kaikesta aiheutuneesta sekasorrosta huolimatta Aukusti ymmärtää Sinikan päätöstä lähteä, mutta ei silti voi olla tuntematta huonoa omaatuntoa. “Tein teille vähän aamupalaa maanantain kunniaksi”, Aukusti ilmoittaa iloisesti. Jeremias nappaa lautasellisen pekonia ja munakokkelia ja istuutuu keittiön pöydän ääreen. Jeremiaksen asetuttua mukavasti tuoliinsa ovikello soi. “Äh, kuka se nyt tähän aikaan maanantaina voi olla”, hän miettii ja lähtee eteiseen avatakseen oven. Oven takana seisovat Judit ja Claara. “Ne hei Jeremias, ajateltiin piipahtaa näin heti aamusta”, Judit sanoo iloisena ja halaa Jeremiasta. Judit on Vilhelmin uusi vaimoke, joka tykkää käydä kylässä ja tehdä heille ruokaa. Jeremias ei oikein tiedä, mitä mieltä hänen pitäisi Juditista olla. Kaksosten mielestä Judit yrittää aivan liikaa. Claara on Juditin lapsi tämän edellisestä suhteesta. Judit ja Jeremias halaavat myös, ja Jeremiaksen selässä kulkee yllättäen kylmät väreet. "Käykää peremmälle", hän sanoo jäykästi tervehdittyään kumpaakin.

"Vilhelm, ihana nähdä sinua jo näin aamusta!", Judit iloitsee nähdessään unisen Vilhelmin kävelemässä portaita alas. Vilhelm suukottaa Juditia aivan käsittämättä tilannetta. "Huomenta", hän kuitenkin onnistuu sopertamaan. "Tulimme Claaran kanssa käymään, kun meillä olikin nyt aamulla vähän vapaa-aikaa", Judit kertoo. Claara hymyilee Vilhelmille taustalla vaivaantuneesti. "Äiti, tulisitko käymään kanssani äkkiä tuolla?" Claara pyytää. Claara siirtyy kiusaantuneen oloisena keltaiseen huoneeseen. "Äiti", Claara aloittaa. "En ole halunnut kertoa sinulle, mutta nyt kun näin Vilhelmin ja Jeremiaksen, en voinut enää pitää salaisuutta sisälläni." Judit katsoo Claaraa ymmällään. Mikä asia voi mahdollisesti olla niin tärkeä, että se pitää kertoa juuri nyt? Claara kiemurtelee vielä hetken, eikä oikein tiedä miten asian ilmaisisi. "Äiti, tämä on kamalaa, mutta minusta tuntuu, että olen raskaana."