Tällä viikolla on myös tehty monia muita ilmoituksia. Kesän yleisötapahtumat ovat vaakalaudalla ja on ilmoitettu, että mm. Ruisrock on peruttu tämän vuoden osalta.

Heinäkuun viimeisen viikonlopun kulttuuri-, mindfulness- ja hyvinvointimessut Kotkan meripäivät ovat harvinaisen uhan alla. Näkymätön, ilman alla hiipivä peto uhkaa vaarantaa Kymenlaakson seudun, ja näin ollen koko Suomen, kulttuuriperinnön jatkumon, kun koronavirus sulkee näillä näkymin kaikki tulevan kesän suuret yleisötapahtumat. On jo ilmoitettu, että mm. Ruisrock on peruttu tämän vuoden osalta.

Kukka vastuullisena julkaisuna onkin auttamassa sinua, olettaen Uusimaalta kotoisin olevaa, selviämään paikan päälle ja järjestämään kotikutoiset Kotkan meripäivät. Haasteita on monia. Uudenmaan rautaesirippu on murtunut, mutta annamme tässä artikkelissa käytännön neuvoja festareiden mahdollistamiseen. Paikalle päästyäsi artistien buukkaus ja ohjelman järjestäminen aiheuttaa myös harmaita hiuksia. Autenttisen tunnelman luominen on kenties kokonaisuuksista helpoin simuloida, mutta senkin tarkka replikointi vaatii jämptejä liikkeitä ja mielenlujuutta. Lähdetään siis matkaan kohti Suomenlahden raikkaita tuulia.

Artistien varaaminen ja ohjelman varaaminen lienee meripäivien simuloinnin vaikein osuus. Gasellit, JVG ja Roope Salminen ilmestyvät kyllä paikalle ilman, että otat kehenkään heistä yhteyttä, joten siitä on hyvä aloittaa. Elastisen voi houkutella paikalle proteiinirahkan hajulla ja Anssi Kelan löydät hyvällä lykyllä Isossa Puistossa istumasta.

Paikallisbändien löytämiseksi jätämme yhden A4-kokoisen paperi-ilmoituksen Hotel seurahuoneen ikkunaan. Tiettävästi hotelli on suljettu, mutta se tuskin vaikuttaa esiintyjien löytämiseen.

Tänä vuonna suosittelemme ostamaan laadukkaita pienpanimo-oluita festareiden leirintäalueelle nautittavaksi. Yhdistä ne vielä vegaaniseen roiskeläppään, jonka syöt luonnollisesti kylmänä, ja olet löytänyt festarieväiden pyhän yhteyden, jotka ovat kuin Yin ja Yang täydentäen toisiaan.

Olemme myös toimituksen kanssa tehneet tarkkoja havaintoja erilaisille suomalaisille kesäfestivaaleille tyypillisistä piirteistä. Tyypillisellä suomalaisella kesäfestarilla on “vitun kallis kalja, ruoka ja majoitus” ja siitä huolimatta joka ikinen kerta festareilla tulee otettua yksi kalja liikaa. Emmekö koskaan opi?

Kaikkialla on aina samat artistit. JVGssä, Antti Tuiskussa ja Apulannassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kuultuasi samat biisit jokaisilla festareilla saatat Sannia lainatakseni huudahtaa “Että mitähän vittua?!” Onneksi festareilta löytyy usein myös hieman tuntemattomampia ja uudempia artisteja, joita kaikki eivät vielä tunne. Kuultuasi uuden suosikkibändisi heittämän keikan voit kertoa, että sinä löysit heidät kaveriporukastasi ensimmäisenä, vaikka todellisuudessa keskityit jonottamaan vieressä olleeseen kaljatelttaan sisään.

Kuunneltuasi keikkoja aikasi, huomaat hävittäneesi kaikki kaverisi ja suunnistat nyt yksin kohti tuntematonta, eikä keneenkään saa yhteyttä, koska kaikki 14 000 kohtalontoveriasi, jotka ovat myös hävittäneet ystävänsä yrittävät soittaa samaan aikaan toisilleen. Telian automaattivastaajan toistama viesti “Tavoittelemaasi numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä” tulee harvinaisen tutuksi.

Illan tuoksinassa lyöttäydyt joidenkin vanhojen tuttujen mukaan. Aamulla palaat taas takaisin omalle teltallesi, joka tietenkin sijaitsee 10 kilometrin päässä siitä paikasta, josta satut seuraavana aamuna heräämään. Kotona huomaat taas polvitaipeessasi punkin, jonka pois saaminen vaatisi 6 vuotta lääkäriopintoja. Ikäväksesi havaitset, että virtsaaminen kirvelee viikonlopun jäljiltä.

Siellä oli kuitenkin hauskaa ja uudestaan on pakko päästä taas ensi kesänä. Ensi vuonna et ole oppinut yhtään mitään ja sama toiminta jatkuu taas.