Paras Wappumuistoni on phuksiwapulta, kun Wappupäivänä taitoimme kavereiden kanssa matkan Ullikselle alepapyörillä tupsun liehuessa kauniissa kevätsäässä ensimmäistä päivää olalla. 🌞🌞🌞
"1) Kun omat phuksit sai laittaa lakit päähän. Itkettiin vähän. Muutenki lakkienjako best, kun kaikki vanhat pierut summonoituu jostain työelämän nurkista fiilistelemään phuksien lakkeja aamukasilta. 2) Wappulaiva. (Ja se kun sen jälkeen meni nopeesti tapaamaan sukulaisia. Not a good combo.) 3) KALJAKROKETTI. KUNINGASLAJI. Tää vuosi piti olla kultavuosi, rip. 4) Vahvat suositukset kyl wappubussille jos se viel järkätään ja jos sinne onnistuu saamaan paikan. Ihan helvetin hauskaa touhua. 5) Wappulehtien myyminen, todella hauskoja kohtaamisia vanhojen teekkarien kanssa. Kuultu esim stoori tyypiltä joka oli rakentamassa teekkarikylää. ... tää lista vois jatkuu vielä vaikka ja kuinka"
rakettikossulla taivaaseen. siis wappuun. en mä muista muutakun että hyvää oli ja kivaa oli, mutta rakettikossu for life
Wiime Wappuna olin sairaana ja heräsin vasta kauan sen jälkeen kun muut oli jo ulliksella ja Äpyn vika wappubussi oli lähtenyt. Onneks Valtsul oli niin paha darra että sekin heräs vasta sillon. Mentiin yhdessä uberilla ullikselle.
Ei ole mitään parempaa kuin aurinkoinen Wapunpäivä Ulliksella. Hyvän fiiliksen voi tuntea kaikkialla ympärillään, aurinko häikäisee ja muistuttaa lämmöllään kesän odottavan nurkan takana, skumpastakaan ei saa kyllikseen! Tuo keväinen päivä on kuin uusi alku elämään, ja fiiliskin on sen mukainen.
Wappulautassa Otaniemestä Mantan lakitukseen ihmeteltiin phukseina miksi vanhemmat tieteenharjoittajat menivät sisälle, kun me juoksimme kannelle. Noh, ensimmäiset 15min oli lämmintä ja siistiä olla ulkona, seuraavat hetket meriviima sitten jäädyttikin korvat ja sormet. Mutta skumppaa oli ja elämä hymyili.
Kuvasin lakkien jakoa ayy:lle. Menin hieman varovasti edellisenä päivänä kysymään Herlinin henkilökunnalta, jos pääsisin kirjaston katolle kuvaamaan aamulla. Herlinin johtaja tms. osoittautui vanhaksi teekkariksi: hän heräsi mielellään aamukuudelta avaamaan huolto-ovet. Siinä sitten katolla muisteltiin vanhoja wapunajan phuksitapahtumia 40 vuoden takaa ja katseltiin lakkien jakoa
Oma Wappuajan huuma on tiivistynyt näinä kahtena viettämänäni Wappuna aina Wappulautan merellisiin tunnelmiin. Siinä on aina ollut jotain tiettyä hohtoa, energiaa ja yhteisöllisyyttä, kun fyysisesti lähestymme Mantaa porukalla uhmaten viileitä merituulia mutta samalla paistatellen Wappuaaton auringossa. Skumppa maistuu aina lautalla erityisen hyvältä ja lautan pohjaan juuttuminen ennen lähtöä on tuonut lisäjännitystä matkaan. On kuin olisi joku tärkeäkin henkilö kun ankkuroituu kauppatorin kupeeseen ja laskeutuu lautasta muun väen sekaan, jotka ovat joutuneet kuljettamaan itsensä paikan päälle perinteisemmin metodein. Hyvää Wappua kaikille!
Tupsuwappuna parasta oli wappupäivän iltana kerääntyä erinäisten otaniemi-ihmisten kanssa Smökin katolle nauttimaan elämästä ja lämpimästä säästä. Musiikki soi ja ihmiset tanssi yhdessä auringonlaskussa.
"Ei se lapsikaan opi kävelemään jos se pelkää krapulaa"
Se, kun on selvinnyt vihdoin ullikselle asti ja saa sen ensimmäisen lasin mimosaa ja kaikilla on niin hyvä wappufiilis, oli keli mikä tahansa.
Athenen teltan kasaus ullikselle ja taustalta kuuluva ”jep jep joo”-soundcheck
"Näitä on vaikea laittaa järjestykseen, mut yks ehdoton suosikkiwappumuisto on phuksiwapulta, kun 30.4. aamulla odotellaan amfilla lakkienjaossa meidän vuoroa. Meistä osa oli valvonut koko yön, toiset oli ryypänneet pikkutunneille ja lopuilla oli muuten vaan hervottoman levoton olo. Jotenkin siinä nous fiilis ihan kattoon, kun alettiin vaan bailaamaan ja hoilaamaan atheneaiheisia biisejä ja muita. Moneen otteeseen huudettiin myös meidän phuksikapteenille erilaisia kannustushuutoja. Jälkikäteen kuultiin, että muiden kiltojen phuksikapteenit oli ihmetelly meidän kipparille että mitä sun phuksit on oikein vetäny.
Toinen hieno muisto on viime vuoden wapulta ullikselta. Jotenkin niin sanoinkuvailematon fiilis oli, kun 20-juhlavuoden kunniaksi kaikki ulliksella olleet athenelaiset kerääntyi killan teltalle, otettiin yhteiskuva ja sen jälkeen huudettiin muutama Athene Anam -huuto niin, että koko Ullis hiljeni. 😍
Muistan myös kun 2018 wappuna satoi ja tuuli aivan järkyttävästi. Siis se oli objektiivisesti mitattuna aivan kamala sää. Mut sit kun muutaman tunnin kärsimisen jälkeen oli saanut sopivasti skumppaa nassuun, ei sitä hirveyttä tajunnut enää ollenkaan. Jotenkin se kamala kylmyys kääntyi wappufiiliksen myötä hauskaksi ominaisuudeksi sinä kyseisenä wappuna. Ja tämä siis 1.5., 30. päivä sää oli aivan toinen: kävin hietsussa uimassa ja hengailin bikiniyläosassa ja haalareissa."
