Phukseille

Huh, mikä vuosi onkaan nyt takana päin. Tähän vuoteen on mahtunut hurjan paljon hienoja, hauskoja ja liikuttavia hetkejä, enkä nyt voi kuin ihmetellä minne se vuosi oikein katosi. Tuntuu, kuin aivan hetki sitten olisin ollut amfilla odottamassa innolla että tulette Varaslähtöpiknikeiltä, ja saisin viimein tavata infon uuden vuosikurssin. Miten silloin alkoikaan jännittämään! Sanat meni ihan sekaisin, ja tuntui että pysyin pystyssä vain sauvani varassa. Muistan vain ihastelleeni, miten kivaa porukkaa amfilla oikein istuikaan. Ensivaikutelma ei todellakaan pettänyt ja jännityskin hälveni nopeasti, sillä jo tuon ensimmäisen illan aikana oli selvää, että koossa on aivan huikea porukka.

Syksyn aikana, ikuisena huolehtijana, mielessä kävi monta kertaa että ei hitto, mitä jos nää tyypit pitääkin tätä kaikkea ihan idioottimaisena. Onneksi näin ei käynyt - oikeastaan päinvastoin. Athene ei olisi voinut parempia 20v-juhlafukseja toivoa, sillä olette lähteneet kaikkeen mukaan innolla, luovuudella ja asenteella, jota todella ihailen. Vuoden mittaan on ollut ihana nähdä, millainen porukka teistä onkaan nivoutunut, ja on ollut ilo ja kunnia tutustua teistä jokaiseen. Olette huikea vuosikurssi, IV19, ja toivon että teidän kanssa saa jatkaa hengailua vielä pitkään!

Viimeiset puolitoista kuukautta ovat kieltämättä sujuneet hyvin erilaisissa merkeissä kuin kukaan olisi osannut ennustaa. Ja vaikka tilanne on ollut monella tapaa hankala, on ainakin minulle tuonut ihan hirmusti iloa huomata miten kaikki yllä mainitsemani on vain korostunut viime aikoina. Poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta olette olleet aivan upeita, Wappukoitoksen haasteista ja speksistä yleiseen hengailuun. Lakkejanne pakatessa ja kuskatessa tuli kuitenkin vahva tunne, että haluaisin mahdollistaa vielä jotain lisää. Siispä: mikäli olosuhteet sen suovat, on minulla vahva tahto järjestää teille vielä yksi seikkailu fukseina, ennen kuin alatte syksyn tullen opastamaan seuraavaa infosukupolvea.

Mutta sitä ei kannata liikaa miettiä nyt, sillä herranjestas, tänään teistä tulee teekkareita! Eikä ihan mitä tahansa teekkareita, vaan täysin ainutlaatuisia, sillä tällaista ei ole kukaan ennen kokenut. Risto Sarvasta lainatakseni: tästä Wapusta saatte kertoa vielä lapsenlapsilennekin, enkä sano tätä nyt vitsillä. Mutta ennen kuin painatte tuon tupsullisen lakin päähänne ensimmäistä kertaa, haluan antaa teille vielä muutaman vinkin tänä wappuaamuna.

Teistä tulee kohta teekkareita, mutta älkää unohtako sitä tiettyä phuksinomaista intoa ja ennakkoluulottomuutta kaikkea uutta kohtaan. Sillä pääsee melko pitkälle. Muistakaa, että pieni töhöily on välillä ihan ok ja suorastaan suotavaa. Älkää stressatko jos joskus tulee mokattua. Kuten joskus muutamalle teistä sanoinkin - ihan hyvin te vedätte. Älkää seuratko liikaa muiden jalanjäljissä vaan tehkää just niitä juttuja mitkä itsestä tuntuu hyvältä. Te ootte kaikki ihanan erilaisia, ja just se tekee teistä teidät! Pitäkää kiinni tosta porukasta mikä teillä on nyt. Nää on niitä tyyppejä, joita kattelette seuraavat viitisen (kts: 7+) vuotta, ja täältä löytyy ne tyypit, joita näette vielä vuosia tän jälkeenkin. Nauttikaa ihan täysillä tästä wapusta. Sen jälkeen nauttikaa ihan täysillä kaikista seuraavista wapuista. Ottakaa oikeesti kaikki irti teidän opiskeluvuosista, koska nää on aika ainutlaatuisia.

Hirmuisesti tekisi mieli vähän huolehtia teistä ihan loputtomiin, mutta sitten sitä muistaa että hei, nää tyypit vetelee täällä kuin kalat vedessä ja ihan oikeasti pärjää. Hassusti tässä parasta onkin se, ettei mua oikeastaan enää tarvita. Tuskin tosin maltan silti olla pistämättä Kippari Tiedottaaseen vaikka ja mitä, mutta mitenkäs se nyt menikään… Kippari saa pitää phuksia kädestä vain hetken aikaa, mutta sydämessään aina. Saattaa ehkä kuulostaa hassulta, mutta vaikka en ehkä kauaa enää olekaan phuksikapteeni, olette te aina mun phukseja. Kysykää siis mitä vaan, milloin vaan; teille on aina paikka minun sydämessäni.

Vielä kerran: Hauskaa Wappua teille kaikille!

Rakkaudella,
Kipparinne,

Markus